perjantai 18. helmikuuta 2011

Sain vakavan varoituksen

Oli vuoden 1961 kevät, eli siitä on aikaa kohta 50 vuotta, kun olin lumien sulettua suorittamassa moottoripyöräkorttia. Olin opetellut ajamaan itsenäisesti ns. määräaikaisella opetteluluvalla. Kortti piti käydä suorittamassa kotoa 50 km päässä olevassa kaupungissa. Menin sinne serkkuni kanssa hänen Cezeta 150 ccm vm.1956 pyörällään. Ensinnä oli suoritettavana kirjallinen koe, joka meni loistavasti lävitse, mutta ajokoe oli vaikea. Pyörä oli minulle outo ja siinä ei ollut kytkin kunnossa, joten risteyksissä se pahus tottumattoman käsissä sammui, ja niin töppäilin muutenkin sen verran, että ajokoe meni uusiksi. Oli tultava uudelleen muutaman viikon päästä. Silloin ajoin omalla pyörällä ja ajokoe hyväksyttiin.

Tämän jälkeen piti käydä hakemassa nimismiehen kansliasta virallinen mp. ajokortti. Vein kaikki paperit, mutta kansliassa paperit tarkistettiin. Silloin vaadittavaa poliisiin antamaa raittiustodistusta. Sellaista en ollut muistanut hakea. Sain neuvon mennä poliisin puheille, joka asui kirkonkylän toisella laidalla noin kolmen kilometrin päässä. Ajoin sinne polleasti suoraan poliisin pihaan. Konstaapeli kirjoitti raittiustodistuksen, jonka sain, mutta sitten hän halusi vielä tarkistaa sen opetteluluvan. Kaivoin lapun lompakosta ja annoin hänelle. Lupa oli päättynyt edellisenä päivänä!

—Poika sitä olet ajanut ilman ajolupaa, hän jyrisi. Nyt ajokortin saantisi siirtyy vuodella, koska olet rikkonut lakia ajamalla ilman korttia! Sakkokin tästä tulee. Meni siinä naama vakavaksi. Pyörä on ja liikkumaan on kova halu. Siinä sitten käytiin keskustelua, jossa olin todella heikoilla. Viimein konstaapeli päätti, että tämä puhuttelu olkoon sinulle hyvin vakava varoitus ja saat tämän kirjoittamani todistuksen, mutta ilman korttia et aja metriäkään.

Olin tyytyväinen, selviämiseeni varoituksella ja lähdin työntämään raskasta pyörää lämpimänä kesäkuun alkupäivänä, kohti nimismiehen kansliaa. Se oli aika raskasta ja hiki nousi pintaan. Ollessani noin puolimatkassa, sama poliisi ajoi Mossella ohitseni, silloin minä polkaisin Jawan käyntiin ja ajoin lähelle nimismiehen kansliaa, mutta en sentään pihaan, vaan jätin pyörän läheisen kaupan kuusiaidan vierelle. Pian oli taskussa uusi virallinen ajokortti.

Arvostan vieläkin tuota poliisia ja olen hänelle syvästi kiitollinen saamastani asiallisesta, mutta vakavasta puhuttelusta. Tuomio oli oikea ja se oli lisäksi inhimillisesti oikeudenmukainen, sillä se sakkokin jäi saamatta.

6 kommenttia:

  1. Jos joitain oikein haluaa sietää monenmoista. Kyllä moottoripyörä aina pöllön ihmisen voittaa.

    VastaaPoista
  2. Olipa todella inhimillinen kohtelu. Luulisin, että nykyään ei tämäntapainen ratkaisu onnistuisi.
    Mukavat muistot tuollaisesta jää ja ne muistaa ja arvostaa tässä tapauksessa poliisia läpi elämän.

    VastaaPoista
  3. Onneksi poliisi ajoi Mossella ohitse ja vaara ohi -signaali käynnisti moottoripyöräsi. Hyvä, terve järki voitti. -Muotokuviot ovat välillä järjettömät. Tukala oli tilanne, silloin kun sen elit todeksi, mutta hauska muistella jälkikäteen. Ja löytyihän poliisilta inhimillisyyttäkin, kunhan ensin virkansa puolesta joutui kovistelemaan.

    Mutta huh, vuosi lykkäystä olisi nuoren mittapuulla ylivomaisen pitkä aika.

    Loppu hyvin, kaikki hyvin.

    VastaaPoista
  4. Minulla on ajokortti, joka oikeuttaa ajamaan myös moottoripyörällä, mutta en ole koskaan ajanut enkä tule ajanmaankaan - auto on riittänyt tähän asti.
    Hienoa, kun olet tuon kortin saanut ja ajellut...

    VastaaPoista
  5. Ilmeisesti kohtelu oli oikein sinuakin ajatellen, ellet ole käyttänyt sitä rötöstelyn perusteena sen jälkeen :-)

    VastaaPoista
  6. Taisi oikein silloinkin tuntua onnelta :)

    VastaaPoista