Retroluuri käytössä

Kuten kirjoitin eilisessä blogilastussa, tutustuin tarjolla oleviin älypuhelimiin. Illalla vielä ajattelin asiaa, jos sittenkin tarvitsen sellaisen älyluurin. Kirjoitin listan erilaisia väittämiä, joihin vastasin itse +/- merkein. Miinuksia kertyi enemmän kuin älypuhelimen ostoa puoltavia merkkejä. Oli helppo todeta, että minulle riittää vielä vanha kunnon retrokännykkä, se sopii hyvin minun imagooni.

Olin tänään opastamassa ikäisiäni ihmisiä tietokoneen käytössä. Suurin osa mukana olleista on ostanut itselleen läppärin 1-2 vuotta sitten, eivätkä koneet ole olleet kovinkaan ahkerassa käytössä.

Pyrin motivoimaan heitä käyttämään konettaan päivittäin, vaikka päiväkirjan kirjoittamiseen, niin tulisi ainakin tekstinkäsittely tutummaksi. Saa nähdä innostuivatko.

No se siitä, poikkesin kirpparilla ja kas kummaa vanha Nokia 3210 puhelin, ihan siistillä kuorilla ja lapussa luki, että se toimii, suluissa vielä, että akkukin on tuore. Hintalapussa luki hinta 2,20€. Eikös se ole vähemmän kuin Nokian yksi osake tänään? (2,63€) Näin ostin itselleni toisen puhelimen, koska entisen akku ei enää ole hyvässä vireessä. Nyt herättelen ostamani kännykän akkua, joka näyttää hyvin latautuvan. Yhden koesoiton tein heti ja sillä totesin puhelimeni olevan kaikin puolin kunnossa.

Tein kirpparilta toisenkin ostoksen ”iphonella kuvaamisen taito” Viime vuonna painettu 160 sivuinen hyvä opaskirja kaikkeen digikuvaamiseen. Sitä ei ole varmaan kukaan selannut edes kertaalleen lävitse, joten kirja on kuin kirjakaupasta ostettu ja hintakin oli suunnilleen sama kuin tuon ostamani retropuhelimen hinta. Minulla ei ole kännykkäkameraa, mutta on opaskirja sellaisella kuvaamisesta. Jään odottamaan Nokian uusia puhelinmalleja, ja uskonkin Elopin joukkoineen saavan sellaisen aikaan ennen, kuin nämä hienot retroluurini tulevat käyttökelvottomiksi.

Kaksi vanhaa kännykkää ja uusi kirja