Nokkakoriste

Tällaisen Spirit of Ecstasyn bongasin eilen!

American Car Club: Vappu cruising

62. haaste NO-alkuinen suomenkielinen sana; Nokkakoriste

Simaisaa Vappua ja lämmintä kesää!

Mustavalkomaanantai #115

Interaktiivisesti ilmoista

On aika hassu tapa aloittaa puhuminen tai kirjoittaminen ilmoista, mutta se on vaan niin tavattoman helppoa. Parin virkkeen jälkeen voi taas puhua ihan mistä vaan. Olemme varmaan kaikki tapojemme orjia, eivätkä ne ole aina kovin hyviä. Onko sitten syytä huolestua omista tavoistaan, ehkä ei, mutta on tavatonta, jos ei tapojaan itse huomaa. Varmaan lähimmäisillä on joku kynnys palautteen antamiseen. Ehkä puolisolla on siihen lähes yksinoikeus, mutta, ainakin minusta tuntuu, kuin hän käyttäisi neuvontaoikeuttaan joskus liiankin kärkkäästi.

Palaan vielä säätilaan, joka on tänään kuin morsian, mutta miten lie Vapun aikaan? Järvien jäät ovat ihan siinä hilkulla, joten pieni vesisade ja kunnon tuuli, niin jäät ovat tipotiessään. Lumien lähdettyä keväiset tienvarret ovat roskaisia, mutta roskien seasta pilkistelevä keltaiset leskenlehdet.

Tienvarret siivotaan kohtapuoleen ja sinne jäävät roskat  pian vihreä ruoho peittää. Katselin järvien rantoja jotka ovat myös roskaisia. Ovatko pilkkijät jättäneen muovinsa ja kaljapurkkinsa jäälle ja nyt keväällä ne rantautuvat. Jonkilainen siivottomuus on varmaan jokaisen yhteinen synti, enkä sitä sano, että itse synnitön olisin. Tulee sitä roskaa joskus jätettyä, kun kukaan ei huomaa.

Linnut ovat nyt aktiivisia ja yritinkin tänään kuvata joitakin. Kamerassa minulla oli painava 80-200 f2.8 zoomi, joka ei mikään lintulinssi ole. Yritin sillä tähyillä västäräkkejä, mutta en sitten ottanut yhtään kuvaa, kun en päässyt riittävän lähelle. Sorsa sensijaan antoi ottaa vaikka miten monta potrettia, eikä variskaan kuvaamisestani moittinut.

Ulkoilevia Ihmisiä olisi mukavaa kuvata, mutta yleensä rohkeus pettää. Olen joskus kysynyt luvan kuvan ottoon, mutta aika pieni prosentti ihmistä suostuu varauksetta satunnaisen kulkijan kuvattavaksi. Varmaan minäkin olisin hyvin epäilevä, jos joku kysyisi minua valokuvamallikseen.

Itnteraktiivisuus on vierasperäinen sana, jonka olen varmaan lukenut ensikerran joitakin vuosia sitten, kun puhuttiin interaktiisien televisio-ohjelmien tulosta. Onhan niitä nykyään ohjelmia, joissa katselija voi sosiaalisen median tai puhelimen kautta olla yhteydessä tuotantoon. Ainakin nämä blogit toimivat kaksisuuntaisesti, mutta harvoin silti tulee kommenttia antaneeksi. Olemma varmaan aika ujoja ihmisiä tykkänään.

Bongailusta: Linkki

Rakkautta peltipurkissa

Auto on pyörillä kulkeva peltikottero, jossa voi tuntea ja tuntea läheisyyttä kanssamatkustajaan, ja kohdistaa lähimmäisenrakkautta muihin tiellä liikkujiin. Autosta seurataan maisemia ja sen voi pysäyttää, huoltoasemalle ja tankata E10 bensaa, ja pistäytyä samalla kahvilla huoltoaseman baarissa tai juoda virkistävän kahvin omasta termospullosta. Auto, tuo oiva peltipurkki auttaa ihmistä kulkemaan paikasta toiseen, laajentaa omaa reviiriään. Autoonkin, siihen peltipurkkiinsa voi rakastua, etenkin vanhaan hyvään jo ruosteiseen palvelijaan.

Autolla ajaminen on kuin ihmisen elämä, jossa on ylä- ja alamäkiä. Joskus on pakko painaa kaasua, kiihdyttää vauhtia, jopa ohittaa hitaampia. Nykyisin autoissa on vakionopeussäädin, jota käytetään aina kun se on suinkin mahdollista. Vakionopeus on järkevää pidemmillä valta- ja moottoritietaipaleilla, mutta vähemmän mielekästä kaupunkiliikenteessä tai mutkaisella soratiellä. Matkalla on myös hyvin seesteistä slow- vaiheita, jotka osoitetaan liikennemerkein. Suuren osan matkasta pystyy etenemään tasaisella vakionopeudella. Aika kuluu ja maisemat vaihtuvat, samalla inhimillinen rakkaus vallitsee peltikuoren näennäisessä suojassa.

Hyvätapainen autoilija on huomaavainen, hän rakastaa omalla tavallaan kaikkia muita tiellä kulkijoita. Hän muistaa suojatien säännöt, noudattaa kohteliaisuutta muita autoilijoita kohtaan. Keeväthuumassa tielle säntäävät ihmiset, villieläimet, oravat jopa linnutkin hän arvostaen ennakoivasti huomioi.

Rakkautta ja sen tuntemista on syytä harjoitella, sillä ilman rakkautta olisimme kylmiä kaikkea ympärillä elävää kohtaan. Rakkaus on vähän, kuin vieraan kielen taito, joka taantuu ellei sitä käytä, joten ei pidä antaa peltikuoren eristää elämästä. Joskus tulee hätäjarrutus, jopa äkkipysähdys, mutta elämä jatkuu, kunnes peltipurkkimme päätyy luonnollisesti kierrätykseen.

Pakinaperjantain 283. aiheena on Rakkautta peltipurkissa

Ei kaikki ole sitä miltä näyttää

Tietääkö sitä kukaan onko, ilmasto lämmennyt tai pysynyt entisellään? Minusta lämpenemistä on tapahtunut, mutta se on sitä mutua, jolla ei tieteellistä näyttöä ole. Olihan ennen kaikki paremmin miksi ei myös ilmasto. Nyt kevät tuli hitaasti, mutta eilinen vesisadepäivä ja tämän päivän aurinko tekevät yhdessä ihmeitä. Luonto muuttuu kesäiseksi, eikä sitä muuten huomaisi, ellen päittäin ottaisi joitakin valokuvia.

Kotoutunut

Vuosia sitten toin pienen sinivuokkomättään jostain etelästä, Repäisin sen irti tienpenkasta ja nytkin tuo pihaan tuomani sinivuokko sinnittelee. Ehkä huomenna, mahdollisti jo tänä iltana se avaa kokonaan siniset silmänsä. Ei sitä uskoisi sen elämänvoimaa, ellei itse näkisi.

Varsinaisiin pihatöihin ei vielä ole oikea hetki, ei ainakaan meidän pihassa. Maapohja, kun on hiesusavea, ja eilinen vedentulo toki sulatti pois viimeiset lumet, mutta on se maa niin niljakas, että on syytä odottaa vielä muutama päivä. Monet kukat kuten krookukset ja pienet liljat ovat hyvässä vauhdissa. Myyrätkään eivät ole tehneet tuhoa viime talvena. Pupujussit sensijaan ovat nakertaneet joitakin omenapuidenoksia.

Oliko ennen, että
1. eläkeläiset näyttivät vanhemmilta
2. kevät oli kauniimpi
3. kottaraisia oli enemmän
4. jäseniä kolotti vähemmän
5. poliitikot olivat rehellisempiä
6. raha oli arvokkaampaa
7. ruohokin oli vihreämpää
8. saunassa sai makoisammat löylyt
9. televisiot olivat pienempiä, mutta niistä tuli parempia ohjelmia
10. ulkomaalaisia tapasi harvemmin

Sade

Valokuvatorstain 244. haaste -hakusana

CD-Facta kertoo sateesta mm. seuraavaa:

—Sade; ilmakehän vesihöyryn tiivistymis- tai härmistymistulosten putoaminen maahan. Tavallisia sademuotoja ovat vesi-, lumi-, rae-, lumirae- ja jääkidesade. Räntäsateessa on sekä vesipisaroita että lumihiutaleita; jäätävässä tihku- tai vesisateessa alijäähtyneet pisarat jäätyvät osuessaan maahan tai esineisiin. Vesisateessa pisaroiden läpimitta on 0,5–5 mm ja putoamisnopeus n. 9 m/s sekä vastaavasti tihkusateessa 0,1–0,5 mm ja alle 2 m/s.

Tänään on oikeastaan ensimmäinen kunnon vesisadepäivä. Välillä satoi reippaasti, mutta kuvan ottaessani satoi vain tihkua. Ilma on hämärä, joten pienellä aukolla ja 8 sekunnin valotusajalla, sain joitakin autojen valojen viiruja piirtymään kuvaan. Olisi pitänyt odottaa vielä illan pimenemistä, mutta kuva on päivällä otettu ja se kertoo keväisen sateen tunnelmasta. Kunhan nyt saadaan aurinkoisia lämpimiä päiviä niin Vapuksi ehtii tulla vaikka kesä.

Näsiä on puhkeamassa kukkaan

Näsiä on vaarallisen myrkyllinen rehevien lehtojen pensas

Harvoin, mutta joskus kuitenkin on mieleeni noussut ajatuksia, miksi kirjoitan blogeihin? Vaikka sitä taas nytkin kysyn itseltäni, minä en itsepäisesti vastaa, koska ei minulla ole oikeaa vastausta. Kai se on jotakin sellaista, että sanat ja kuvat luovat merkitystä asioille. Enimmäkseen sitä merkitystä on vain itselleni, koska niin minun, kuin monen muunkin blogeilla ei suurta lukijakuntaa ole. Muotiblogit ja tiettyä suurta asiantuntijuutta ja opastusta antavat kirjoittajat vetävät lukijoita puoleensa.

Aina ilahduttaa, kun joku kommentoi muutamalla sanalla. Joskus kaipaisi myös kritiikkiä, mutta sitä saa harvoin. Se on jotenkin vaikeaa puuttua toisen kirjoituksiin tai moittia jotakin kuvaa. Olen joskus tehnyt senkin ja siitä olen oppinut, ettei kenenkään mieltä saa vahingossakaan pahoittaa. Tuomas Kyrön ”Mielensä pahoittajan kirjat” antavat hyvän opasteen siitä, miten helposti mieli liikuttuu. Omista arvoista ja ajatuksista blogeissa paljon kirjoitetaan, niin teen minäkin. Saan varmaan itselleni jonkinlaista tyydytystä, kun ajattelen julkisesti, vaikkei se ketään muuta kiinnostaisikaan. Monia ilmiöitä kiitää ohitsemme, ja me vain haukottelemme, koska mitään uutta ei tapahdu taivaan alla. Kevään tulokin on nähty jo niin monta kertaa. Mitenkä monena kevään olenkaan kuvannut tämäkin saman näsiän oksan, joka on taas puhkeamassa keväiseen kukkaan.

Viisikymmentä penniä

Vuoden 1945 raha
VIIKON AIHE:

KIRJAIN/SANA

Vi-alkuinen

61. haasteVi-alkuinen suomenkielinen sana.

Virpiangervo, kuvattu toukokuussa 2011.

Retroluuri käytössä

Kuten kirjoitin eilisessä blogilastussa, tutustuin tarjolla oleviin älypuhelimiin. Illalla vielä ajattelin asiaa, jos sittenkin tarvitsen sellaisen älyluurin. Kirjoitin listan erilaisia väittämiä, joihin vastasin itse +/- merkein. Miinuksia kertyi enemmän kuin älypuhelimen ostoa puoltavia merkkejä. Oli helppo todeta, että minulle riittää vielä vanha kunnon retrokännykkä, se sopii hyvin minun imagooni.

Olin tänään opastamassa ikäisiäni ihmisiä tietokoneen käytössä. Suurin osa mukana olleista on ostanut itselleen läppärin 1-2 vuotta sitten, eivätkä koneet ole olleet kovinkaan ahkerassa käytössä.

Pyrin motivoimaan heitä käyttämään konettaan päivittäin, vaikka päiväkirjan kirjoittamiseen, niin tulisi ainakin tekstinkäsittely tutummaksi. Saa nähdä innostuivatko.

No se siitä, poikkesin kirpparilla ja kas kummaa vanha Nokia 3210 puhelin, ihan siistillä kuorilla ja lapussa luki, että se toimii, suluissa vielä, että akkukin on tuore. Hintalapussa luki hinta 2,20€. Eikös se ole vähemmän kuin Nokian yksi osake tänään? (2,63€) Näin ostin itselleni toisen puhelimen, koska entisen akku ei enää ole hyvässä vireessä. Nyt herättelen ostamani kännykän akkua, joka näyttää hyvin latautuvan. Yhden koesoiton tein heti ja sillä totesin puhelimeni olevan kaikin puolin kunnossa.

Tein kirpparilta toisenkin ostoksen ”iphonella kuvaamisen taito” Viime vuonna painettu 160 sivuinen hyvä opaskirja kaikkeen digikuvaamiseen. Sitä ei ole varmaan kukaan selannut edes kertaalleen lävitse, joten kirja on kuin kirjakaupasta ostettu ja hintakin oli suunnilleen sama kuin tuon ostamani retropuhelimen hinta. Minulla ei ole kännykkäkameraa, mutta on opaskirja sellaisella kuvaamisesta. Jään odottamaan Nokian uusia puhelinmalleja, ja uskonkin Elopin joukkoineen saavan sellaisen aikaan ennen, kuin nämä hienot retroluurini tulevat käyttökelvottomiksi.

Kaksi vanhaa kännykkää ja uusi kirja

Puhelinkaupassa

Hyvä ja siisti puhelin, mutta akku on finaalissa.

Sattui tänään tulemaan todellista tarvetta käydä kodinkoneliikkeessä. Hoidettuani varsinaisen asian kuntoon, en voinut välttää kiusausta poiketa katsomassa myös uusia puhelimia. Samalla sinne sattui pari tuttuakin samalle luuri osastolle. Totesin, että olen ostamassa itselleni ensimmäistä matkapuhelinta. Eivät meinanneet minua uskoa, mutta kun kerroin työssä ollessani aina käyttäneeni työnantajan puhelinta, ja tämäkin nykyinenkin on vielä perua siltä ajalta.

Kotona ollessani en tarvitse puhelinta koska silloin olen lähellä tietokonetta, jolla hoidan kaiken mahdollisen yhteydenpidon sukulaisiin, ystäviin ja kylänmiehiin. Skypeä on kätevä käyttää, kun on vielä nopea 24 mb:n nettiyhteys.

Ovat nuo uudet puhelimet hienoja laitteita, mutta on niissä vielä kehittymisen varaa. Kyselin miten hyvän puhelimen saisi kiinnitettyä 1/4” kierteellä kamerajalkaan, ei löytynyt keinoa, vaikka puhelimissa löytyy 1080x1920 full HD videolaatu. Se on paha puute, ettei kameraa saa kiinni kunnon jalustaan.

Toinen puute on mielestäni että kirjoittamisen pitää aina tapahtua siinä kosketusnäytöllä hipelöiden. Toivoisin että puhelimeen voisi liittää kunnon näppäimistön USB tai Bluetooth liitännällä. Ei voi! No voi voi! Miksi ei kännykästä voi kehittää monipuolisen multimedia jäjestelmää, johon voisi helposti liittää kaikkea mahdollisia lisälaitteita.

Eivät nämä nyt ihan kauheita puutteita ole, mutta, kun jostakin pääsin marmattmaan. Mikäli olisin todellisessa puhelimen tarpeessa olisin voinut ostaa Samsungin Galaxy Note älykön, joka olisi minulle mieluinen, jos todella tarvitsisin uuden luurin, mutta jatkan edelleen vanhalla perus GSM nokialaisella. Ehkä odotan, että Nokia, kunniakas merkki nousisi vielä siivileen ja tekisi markkinoiden parhaita järjestelmä-älykännyköitä.

Mustavalkomaanantai #114 MERKKI.

Ehkä se sulaa

VUOSIKAMPA 2012

HAASTE 9

Itsekritiikkiä

Kaikkia ottamiaan kuvia ei pidä säilyttää
Minusta tuntuu, että jokainen meistä harrastaja kuvaajista, joka katsoo illalla mitä on päivän aikana kuvannut, ei ole tyytyväinen kaikkiin kuvaamiinsa ruutuihin. Kuinka moni kuitenkaan tekee kriittisen kuvavalinnan ja poistaa huonot otokset kovalevyltä. Ehkä vain hyvin harva tekee niin, joten levyllä oleva kirjasto kasvaa ja kasvaa, kuin roskakasa, ja pian kuvien joukko on sekalaisen sekainen.

Oppiakseen valokuvaamaan on syytä miettiä aiheita, jo kuvia ottaessaan, mutta viimeistään se on tehtävä heti kun viemme kuvat kortilta tietokoneelle. Se on kuin viljan lajittelua, jossa akanat puhalletaan pois. Tietenkin pitää harkita, miksi jokin kuva joutuu poistolistalle, mutta toinen ei.

kuvien valinta tulee nähdä osana oppimista
kuvaajan on pystyttävä näkemään ja tunnistamaan omat virheensä

Mikäli en kykene itsekriittiseen valintaan, olen menettänyt kyvyn oppia, ja se on vakava asia.

Kuvien poistaminen
Jos kuva on teknisesti epäonnistunut, esim. tarkennus on pielessä tai kuva on tärähtänyt ottohetkellä, sitä ei voi kuvankäsittelyssä korjata, joten poistaminen on syytä tehdä välittömästi.
Jokaisella syntyy samasta aiheesta toistensa kaltaisia kuvia, joiden kaikkien arkistoiminen ei ole tarpeellista, siksi vain parhaat kannattaa säilyttää.
Keskinäiseen paremmuuteen vaikuttaa kuvan sisältö, mikä saa jäädä ja mikä joutaa pois. Katsele kuvan yksityiskohtia kriittisesti, kun teet valintoja. Merkitse ne jotka poistat. Voit vielä jättää kuvat välivarastoon ennen lopullista deletointia ja tarkistella tekemääsi esikarsintaa.

Kuvien karsinta opettaa kuvaajaa, katsot kuviesi sommittelua ja valaistusta, valoja ja varjoja uudella tavalla. Saatat innostua käyttämään jalustaa useammin kuvatessasi, voit kiinnittää enemmän huomiota mitä sijoitat kuva-alalle. Voit oppia ohjaamaan mallia uudella otteella jne. Otat jatkossa vähemmän huonoja kuvia, koska toimit huolellisemmin.

Kuvien muokkaus käy helpommaksi, koska et enää työskentele roskan parantamiseksi. Kuvien karsimiseen käyttämäsi aika on oppitunti, jossa olet parhaan opettajasi ohjauksessa. Tämä opettajasi olet sinä itse.

Perjantaipakina

Kaikki muuttuu nykyään niin nopeasti, ettei siinä pysy perässä, paitsi niin, että yrittää tehdä itse aina uusia muutoksia, ”poisoppia” ja yllytän toisiakin sellaiseen. Ainakin politiikassa arvostellaan takin kääntäjiä, kuten teki Hjallis eilen haastatellessaan vasemmistoliiton Paavoa.

Mutta kun maailma muuttuu, miksi ei siinä voi aihtua ihmisten ajatuksetkin, poliitikoista puhumattakaan. Minä yritin sitä kokeilla ihan kirjallisesti. Listasin 25 asiaa peräkkäin ja sitten siihen reunaan piirsin kaksi saraketta. Laitoin kruksin toiseen. Hyväksyn! – En hyväksy! Enpäs nyt lähde sitä luetteloani tähän kopioimaan, mutta aivan ajankohtaisia kysymyksiä asetin ihan vain itselleni. Osa niistä oli politiikasta, mutta monet liippaavat läheltä omaa arkipäivää. Sen sain itsestäni selville, että joitakin peruasioita, kuten sinappi ja jokin viini- tai konjakkimerkki pysyvät. Lähes kaikessa muussa käännän takkia tuulten mukaan.

Tätä kirjoittaessani näen ikkunasta harmaan kolean kevätpäivän, mutta sen verran tuuli pohjoisesta puhaltaa, että se kuljettaa pilviä pois antaa tilaa etelävirtaukselle, joka tuo taatusti kevään. Vappu on usein vielä kylmä, mutta sitten se kesä saapuu, niin käy nytkin.

Yleensä ei kannata esittää tosiasioita ainakaan sään suhteen, sillä vaikka viralliset ennusteet ovat ammattimaisen hyviä, silti käy usein, että ilmat reistailevat.

Onko maailmassa mitään varmaa, joka ei muuttuisi odottamattomasti kuten Nokia, joten odotan kevättä, joka yllättäisi oudosti ollen lempeä ja kaunis, kuten Outolemmen narinat.

282. Outolemmen narinoita

Onko tämä sitä?

Hulluutta on monenlaista, mutta haittako se?

243. haaste Hulluus!

Ravinto

Tälle tikalle keskeisintä on rasvainen ravinto!

makroviikko 55

Kevätkukkia

Kevään tulo on luonnon seuraajalle mielenkiintoista aikaa. Milloin muulloin säätilat vaihtelisivat näin nopeaan? Mittari voi olla hieman miinuksella ja hetken kuluttua, kun aurinko pilkistää onkin jo reilusti lämpöasteita. Pilvisyys ja aurinkoisuus vaihtelevat. Äsken satoi suuria lumihiutaleita, mutta nyt on kaunis sää. Maassa on vielä reilusti lunta, mutta ensimmäiset pihan kukat katsovat jo kevättä. Äsken huomasin kukassa olevan jouluruusun, joka ei ole säilynyt "pakasteena" viime vuodelta, vaan se on avaamassa nuppuaan. Ehkä jo huomenna se täydessä kukassa, ja pian jään alta paljastuu monia sen sisaria, vai lienevätkö veljiä keskenään.

Ikkunoilla kukkivat terhakasti vaimon pistokkaista lisäämät ruusuliisat, joten kyllä se kevät on jo pitkällä ja kesä on todella lähellä, vaikka aina ei siltä tuntuisikaan.

Alkukirjaimet mi...

60. haaste  Mi-alkuinen suomenkielinen sana.

Kulmikas

Mustavalkomaanantai #113

Ylistön silta on Jyväsjärven ylittävä kevyenliikenteen silta Jyväskylässä. Silta yhdistää Mattilanniemen ja Ylistönmäen. Vuonna 1991 valmistunut silta on 208 metriä pitkä ja sen kaksi pylonia ovat 26 metriä korkeita.

Päivän kuva