Piti olla sadepäivä,

mutta sade ei sitten tullutkaan!

Ei yksi keltainen lehti syksyä tee

Kaukaa katsoessani luulin kantarellin löytäneeni

Keltainen koivunlehti on väistämättä ensimmäinen merkki syksyn lähestymisestä ja marjojen kypsymisestä. Katselin mustikoita, mutta ei niistä ainakaan vielä ollut poimittavaksi. Pieniä ja raakoja olivat. Ilmeisesti kovin hyvä mustikkasato ei ole tulossa, mutta eihän pieni perhe niitä hirveästi tarvitsekaan. Aina niitä sen verran löytyy, että talven yli marjoja syödään. Nyt on mansikkaakin säilössä ihan riittävästi, mutta ei se mustikkaa korvaa. Sieniä etenkin kantarellia näyttäsi olevan tulossa ihan hyvin, mutta kaikissa vakio paikoissani ei ole vielä ainuttakaan keltaista sientä näkyvissä.

Muutos on jatkuvaa

Kauppakatu Jyväskylä

—Jyväskylän kansannäyttämö on vedonnut opetusministereihin ja pyytänyt heitä vaikusvallalaan torjumaan EEC-vapaakauppasopimusta. Jos sopimus hyväksytään, sen seurauksena "kaikenlainen luova toiminta jää vähitellen taka-alalle".

Keskisuomalainen 21.09.1973

Sateella sienetkin kasvavat

Sade on tärkeä asia koska ilman sitä ei olisi vettä jota kaikki elolliset tarvitsevat. Lomalaisten mielestä heinäkuussa kaiken sateen pitäisi tulla yöaikaan. Eipä sadekuurot olekaan meidän hallittavissamme ja vettä tulee, kun on tullakseen. Tänään on ollut vaihteleva sää. Minun laskujeni mukaan päivän aikana on tullut jo kuusi lyhyttä, mutta hyvin vetistä sadekuuroa. Välillä paistaa aurinko ja sitten tulee, kuin...

Ukkosta ei ole ollut, että sellaista rauhallista säätilaa tämä on ja heinäkuussa yleensä sataa melko paljon. Sadetta olisi ihan kiva kuvata, mutta kun aina tulee sääliteltyä kameran kastumista. Voisihan toki ottaa sateenvarjon tai pakata kameran muovipussiin, niin että vain objektiivin aukko on vapaana.

Sateella sienetkin kasvavat ja kävin tuossa tarkistamassa miten kantarellit kehittyvät. Näyttää siltä, että tulossa on ihan hyvä sienivuosi.

On sitä eletty ennenkin

Kivikaudesta tähän päivään kulunut inhimillisesti ajatellen mahdottoman pitkä aika. Nykyaikaisella ihmisellä on kuitenkin mahdollista tuntea ja tietää tuota vanhaa kulttuuria. Hyvä ja helppoa tutustumista tarjoaa Saarijärven kivikauden kylä. Se on opettavainen matkailunähtävyys, tuolla kauniilla kivikautisella asuinpaikalla.

Kivikauden ihmisen elämä ei ollut helppoa, kuten se on nykyaikana. Ravinto on pitänyt kalastaa tai metsästää alkeellisilla, mutta kekseliäillä välineillä. Tuli on silloin ollut jo tärkeä apu ruuan kypsentämisessä, mutta eipä silloin ole ollut käytössä sytkäreitä tai tulitikkuja. Riistaa on ilmeisesti ollut tarjolla taitaville metsästäjille. Luonnosta on pystynyt keräämään myös juuria ym. kasvikunnan tuotteita.

Hiilihydraatteja ei ravinnossa ole paljonkaan ollut, mutta proteiinia ja rasvaa sopivassa määrin. Valkoinen jauho ja sokeri on ollut tuiki tuntematonta, mutta mehiläisten tuottamaa makeaa hunajaa on saatettu osata käyttää.

Metsissä asuessa on ollut pidettävä itsensä kaikin puolin karaistuneena, sillä huonokuntoiset eivät ole pystyneet huolehtimaan itsestään ja jälkeläisistään. Nykyihminen ei taatusti kaipaa paluuta kivikauteen, mutta on siitä ajasta paljon nykyihmiselle opiksi otettavaa.

LINKKI: http://www.avoinmuseo.fi/kivikaudenkyla/

—Asuttiin sitä ennenkin

 

Kivikaudella asuttiin hyvin luonnonläheisesti, kun koivun tuohi korvasi vesieristeet. Nyt asumme muovien ympäröiminä ja monilla on ongelmia sisäilman kanssa. Entiseen ei voi palata, mutta olisiko sieltä entistä tavoista jotakin opiksi otettvaa ja nykyaikaan sovellettavaa tietoa.

 

kuva on Saarijärven kivikautisesta kylästä

Pärinää ja pauketta

Istuskelin yksikseni pihassa ja grillatessa kuuntelin läheisen tien melua. Ei sitä tarvinnut kyllä korvat hörössä kuunnella, sillä pikemminkin kaipasin korvatulppia tai kuulosuojaimia. Tuossa on 50 rajoitus, mutta eihän se kaikkia koske. Tänään oli vanhoilla ralliautoilla historia tapahtuma Laajavuoressa, joten tässäkin ne vanhat rallikärryt päristelivät. Ei minulla ole mitään rallia vastaan eikä muutakaan autoilua, mutta liiallisesta melusta en pidä. Tuli mieleen, että sähköautot kun aikanaan yleistyvät, voisi tuo maanteiden melukin vähetä. Muuten ei autojen kehityksessä ole juurikaan äänettömyyteen huomiota kiinnitetty.

Kuvittelen, että tiet voitaisiin rakentaa toisin, mitä ne nyt tehdään patja, jonka päällä tie on. Mrunkoiksi ei sitä tietä voida rakentaa maantason alapuolelle, vaikka kokonaan tunneliin. Jos tie olisi täysin tunnelissa, ei olisi talvella lumiaurausta, eikä routa rikkoisi tien rakennetta. Ei tarvittaisi myöskään liukkauden torjuntaa. Maanomistajat voisivat olla huolettomia, kun tiet kulkisivat maan pinnan alla, eikä viljelysten halki. Voisihan tie mennä vaikka järvien alitse. Onhan hyvä esimerkki Englannista Ranskaan kulkeva rautatie. Ehkä tulevaisuudessa Suomenlahden ali kulkee tieyhteys Baltiaan. Kaupungeissa on metroja ym. katakombeja.

Tietysti tien perustaminen ja ylläpito on kallista kaikilla tavoilla, mutta putkessa maan alla kulkeva tie olisi hoidon suhteen kustannustehokas ja voisi se olla liikenneturvallisempikin. Nastarenkaatkin saisivat jäädä historiaan, jos ajettaisiin lumettomissa putkissa ja pikkuteillä kyllä pärjätään talvisin kitkapyörillä.

Neste Oil Ralli juontaa juurensa kesään 1951, jolloin Jyväskylän Suurajojen  perustava kokous pidettiin Hangon Ajojen jälkeen.

 

Kesä on nyt parhaimmillaan

Englantilainen pelargonia

Eiköhän kesä ole juuri nyt parhaimmillaan, kun on hellettä ja maassa on kosteutta niin että kasvullisuus on hyvinvoivaa. Kukat kukkivat täydessä loistossaan ja luonnoneläimet opettavat poikasia itsenäiseen elämään. Kasvimaalla on myös elämää ja ainakin meidän kaalit saattavat mennä parempiin suihin ennen, kuin ne ehtivät muodostaa kunnon keriä. Etanat siellä viihtyvät ja syövät hyvällä ruokahalulla. Ei niitä voi torjuakaan, kuin laittamalla tuhkaa suuhun. Tietenkin vasara olisi vielä parempi torjuntaväline. Toivottavasti saamme kaalia, että kunnon saavillisen hapankaalia saisi survotuksi.
Mansikkaa on vähän omasta takaa, mutta huomenna on vaimo lähdössä itsepoimintaan ja hän aikoo tuoda 2-3 sangollista marjoja. Telkkari on kovasti pelotellut, että mansikka pilaantuu pelloille, mutta sitä en usko ettäkö meidän marjat saamatta jäisivät. Arvokasta kesän sato on, kun katselin marketissa ennen juhannusta käsinpoimittuja uusia perunoita 9,50/kilo hintaan. Onneksi oli halvempaakin laatua tarjolla.

Klubi 77

Tyhjä tupakka aski on aika vanha. Rasiassa on hinta, mutta se ei näy oikein selvästi, mutta arvelen siinä olevan 40,09 mk. Askin ikää en tiedä, enkä näe tuossa vuosilukua olevan. Varmuudella se on isäni tupakka-aski ehkä 1950 luvulta. Hän poltti aika ahkerasti tupakkia joten sen savuun sai lapset tottua, mutta yhdestäkään meistä lapsista ei ole tullut tupakoitsijoita. Tupakanhimo ei näinollen  ainakaan meidän suvussa periytynyt. Tosin isäkin lopetti tupakanpolton jo 1956 Kekkosen tullessa presidentiksi. Kyllä se luopuminen oli vaikeaa ja paljon siihen piti Sisuja syödä. Sisu kuitenkin riitti ja hän pääsi kokonaan eroon tupakasta.
Kuluneella tyhjällä klubiaskilla on muistoarvoa, joten säilytän sitä aarteena ja nyt se on kuvallisestikin tallenettu.

Niittykellukka

Niittykellukka (Geum rivale) on kukintansa kukkinut ja kohta se levittää siemeniään tarttumalla väkäsillään ohikulkijoihin. Helteisen päivän aurinko on lähes yhtä pistävä, kuin nuo pikku väkäset. Päätin turhapuroilla ja puin päälleni armeijan ylijäämävarastosta ostamani verkkopaidan ja lähdin kuvauskierrokselle. Vaatteiden määrä ei haitannut, mutta tuolla pusikossa missä ei juuri tuuli puhaltanut ja erilaiset risut pistelivät hikistä ihoa, alkoi valokuvauskin tuntua pelkältä kärsimykseltä. Kyllä kesä on mukavaa mutta vähempikin lämpö riittäisi. Taidan olla aika kranttu koska ei todellaan pidä helteistä, mutta en myöskään -25° alle menevistä pakkasista. 

Kuusenkoriste

Juhannus on mennyt vaikka tänään maanantaina on 24/6. Hellettä on ihan omaksi tarpeiksi. Pakko on tulla aina välillä sisälle, sillä ei tuollaisessa lähes 30° paahteessa kauaa jaksa olla. Onneksi sisätilassa on tasainen 22 asteen lämpötila. Pitäisikö aurinkoon kehittää termostaatti, jolla jokainen saisi valita omalle pihalleen sopivaksi katsomansa lämpötilan? Voi olla, että se on mahdotonta, sillä jotkut haluavat lämpöä ja jotkut tyytyvät vähempään.

Millaista mahtaa olla kuumailmapallon korissa, kun aurinko paahtaa ja pään päällä palaa kaasuliekki. Onhan siellä yläilmoissa kuitenkin ilman virtausta ja vapautta, muuten se pallo jäisi paikalleen ankkuriin.

Jouluinen koristepallo tuli mieleeni, kun tähyilin kameralla kirkasväristä taivaalla kulkijaa, joka ei kuitenkaan ollut superkuu.

Peltipurkit

Millainen luonto olisi, jos ei ihminen ei olisi koskaan sitä muokannut? Ei sitä voi kukaan tietää, koska silloin ei olisi ihmistä olemassakaan. Kaikessa tapahtuu kehittymistä, niin luonnossakin vaikka kalliot ja kivet muuttuvat hitaasti, mutta kuitenkin. Ilmasto muuttuu, puut kasvavat ja sitten lahoavat. Ihmisen jäljet ovat kaikkialla luonnossa, ainakin saasteina, roskina ja jätteinä. Ilman ihmistä ei olisi roskia luonnossa. Koskematon luonto on valhe, sillä ihminen on jo vaikuttanut kaikkeen.

Kävelin metsäpolun sivuun kuvausaiheita löytääkseni. Pian sellaisen löysinkin, muutamia vanhoja ruostuneita kaljatölkkejä tökättynä puiden oksiin. En olisi noita risuja muuten kuvannut, mutta nämä kulkijan jättämät vanhat roskat kiinnostivat. Miksi niitä ei ole viety pois? Ovatko nämä tölkit toimineet maalitauluina, joihin on ammuttu? En tarkistanut paremmin, onko niissä luodin reikiä, sillä minusta todellista oli vain kummalliset metalliosat noissa pienissä puissa.

Poutaa luvassa

Epäilen vahvasti, ettei tässä maailmassa ole juuri mikään absoluuttisesti totta. Jokainen ihminen syyllistyy liuotteluun tai muuten on epämääräinen. Poliitikot, he kansan valitsemat luottamushenkilöt, eivät ainakaan kaikki pysy kaidalla tiellä.

Säätietoihin ei voi aina luottaa, sillä vaikka ennuste olisi kuinka hyvä tahansa pilvet voivat tehdä odottamattomia käännöksiä, etenkin ukkospilvet. Etanan sarviin on totuttu luottamaan, koska sillä ei ole mitään intressiä ennustaa väärin. Sarvet ovat tällä veijarilla esillä, joten huomenna lienee pouta.

Etanaa on helppo valokuvata, sillä se ei karkaa vaan poseeraa levollisesti kartalla, mitä eivät monet muut ötökät tai eläimet tee.

Läppärillä

Hyvän aikaa harkittuani ostin toisen tietokoneen. Minulla on nyt pöytämallin lisäksi 17,3” läppäri, jossa on Windows 8 käyttöjärjestelmä. Kovinkaan käyttäjäystävällinen tämä ei ole, pikemmin päinvastoin. Vaikuttaa siltä, kuin nyt olisi opeteltava enemmän uutta, kuin aikoinaan, kun siirryttiin MS/DOS merkkipohjaisesta systeemistä ensimmäiseen Windowsiin. Toki muutoksia tarvitaan ja varmaan tämä kehittyy edelleen etenkin kun kosketusnäytöt yleistyvät niiden hinnan laskiessa. Muutenkin läppäri on kovin vieras jämerään pöytäkoneeseen tottuneelle. Uskon ainakin näillä näkymin, etten ainakaan helposti olisi siirtymässä kokonaan pois pöytämallin koneesta, mutta onhan tällaisen kannettavan kanssa mukava täydentää omaa tietojenkäsittelyä. Saattaa olla, että tästä on jopa hyötyä, sillä kone ei ole aina kiinni verkossa, jossa ukkosen ym. sähkökatkot ovat haittana. UPS:n hankinta on ollut jo pitkään mielessä, ja on sellainen pakko hankkia pöytäkoneen suojaksi, koska viime viikolla viimeksi menetin yhden levyaseman koko sisällön pahaan aikaan iskeneen salaman vuoksi.

Kohta alkaa heinä aika

Valmetti valmiiksi ehostettuna

Lapsuus/nuoruusmuistoja

Pekka Lipposen ja Kalle-Kustaan seikkailut radiossa ja sitten nämä kirjaset. Ei näitä lapset lukeneet, mutta nuorena ahmittiin sitäkin aktiivisemmin!

Alppiruusu

Tänä aamuna tuli mieleeni, että alppiruusut ovat nyt kukassa:

- on viisainta käydä kuvaamassa niitä nyt aamulla, kun ei ole vielä hellettä eikä sada vettä.
Huomenna voi jo sataa, tai olla tukalan kuumaa taikka minulle saattaa ilmaantua muita menoja.

Siniset kivet

En anna yleensä ”spreijareille” tunnustusta, mutta kun tapasin metsäpolun varrella nämä sinisävyiset kivet, voin hyvinkin antaa muutaman plussapisteen ropista. Graffitit väärissä paikoissa ovat saastetta, mutta tällä maalarilla on ollut yksi purkki mukana metsässä. Ei se siellä haittaa ja kiviä luonnossa riittää, vaikka joku mukulakivi on vähän piristävää väriä saanut kylkeensä.

Kaunista kesää ei tule ilman sadepäiviä

— Oma maa mansikka, muu maa mustikka. Nyt näyttää siltä, että mansikkaa ei kiusaa halla, ei ole ainakaan vielä ollut alkukesän hallaöitä. Lämmintä on riittävästi, mutta tuleeko kuiva kesä. Ilmat ovat harvoin kohdallaan ja jos mistään niin säistä riittää valittamista.

• helteellä ei tuule, tai sitten tulee ukkosmyrsky
• helteellä kasvaa vain sinilevä
• on liian kuuma tai ukkostaa
• on liina kylmää tai liian lämmintä
• on sateista tai maa on rutikuiva

Odotetaan, että Pekka lupaa poutaa, mutta välillä pitää myös saada sadetta.

Hakamoision lato

Perinteinen lato rakennettiin pyöreistä kuusi- tai mäntypuista salvostaen harvaksi, jolloin hirsien väliin jäi reilu rako josta tuuli pääsee puhaltamaan heiniin. Latoa ei sen kummemmin perustettu kunhan nurkkien alla oli kivet pitämässä alavarvin maasta irti. Laudossa on harva riukulattia. Lato oli usein olkikattoinen,  mutta myöhemmin se korvattiin pärekatolla. Tässä ilmeisestri jo n. 100 v. vanhassa ladossa on nykyisin painava tiilikatto.